lasiprinsessa

Life is a lifee and then die, why are not you here with me why are not you? Life is a maze and every sunrise is a new adventure in the world. Live each day as would be the last, and tell how much you love because love can never show too much!

Hohoohoho..! Olipas jännää ja sitä piisaa. Oli oikein mukava ja rattoisa viikonloppu ja sai kyllä nauraa enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kyllä myös naurun seassa oli muutakin kuin vain iloa.

Naurun lisäksi pohdimme sitä kuinka nähdessäni ensimmäisen kerran hevoseni en ollut niin varma halusinko sitä. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Ehkä ennemminkin ihastusta muttei aivan palavaa sekään. Hevoseni oli tuolloin kiukkuinen jokseenkin elämän ilon kadottanut ja apaattinen. Ei laisinkaan sitä mitä nykyisin. Aluksi Tompan muuttaessa meille meillä oli paljon hankaluuksia ja suunnittelin että annan sen pois/myyn tai vaihdan. Onneksi en tehnyt sitä virhettä koska katuisin sitä loppuelämäni. On vaikea ajatella että joskus siitä rakkaastaa joutuu luopumaan ja on kamalaa ajatella että koskaan ei tiedä mitä tuleman pittää ja siksi olenkin onnellinen että meillä asiat ovat parempaan päin ja kenties pitkä tulevaisuus edessä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu mutta tähtäin on pitkälle enkä aio pilata yhteisiä hyviä hetkiä murehtimalla tulevaa vaan mietin vain yhteisiä hyviä hetkiä enkä kamalaa loppua.

Hevosestani on tullut aivan upea pakkaus kaiken sen alku sekoilun jälkeen. Onhan meillä edelleen ongelmia mutta näin vuoden yhteiselon ansiosta olemme erottamattomia. Kukaan tuskin koskaan tulee ymmärtämään mitään minun ja hevoseni välillä on enkä ehkä haluakkaan heidän ymmärtävän. Asiat ovat ihan hyvin näinkin. Tahdoin vain kertoa teille että ongelmien ja kivikkoisten teitten kautta voittoon kohti tähtiä ja ääretöntä taivasta ja sen yli, se on tähtäimemme.

Kyllä vain. Tuollaista tänään. Tämän tekstin kirjoittaminen sai minut miettimään ystäviäni ja sitä kuka minulle on oikeasti ystävä ja kuka on oikeasti tärkeä. Olen huomannut että viime viikolla kaveripiirini oli aivan eri mitä tällä viikolla. Näinkö nopeasti maailma muuttuu. Kummallista. Kaverini alkavat vain muuttua aivan liikaa ja ystävä johon luotit puukottaa selkään. Mietin erään ystäväni kanssa kuka tietää asioistani eniten ja kuka oikeastaan kuuluu ystäviini. Totesin että on tasan kolme ihmistä jolle voin puhua kaikesta. Aikas vähän siihen nähden että ennen voi luottaa kehen tahansa eikä asioitasi levitetty ympäriinsä.

Beautiful fragile things, dreams of unattainable high mountains, or just for a moment-resistant dreams and also very fragile? It runs all the time, and It all pretty lost, but a brief moment we can be a legend, before we forget, and permafrost may be.

Kauniit asiatko hauraita, unelmat saavuttamattomia suuria vuoria, tai vain hetken kestäviä haaveita ja nekin kovin hauraita? Se kaikki loppuu aikanaan ja kaikki kaunis katoaa, mutta sen pienen hetken voimme olla legendaa ennen kuin meidän unohdetaan ja ikiroutaan saatetaan.